Tässä artikkelissa haluan lyhyesti muistuttaa erästä tärkeästä elementistä kristillisessä uskossa, nimittäin ilosta. Jumalasta tulee todellinen ilo, se on osaa Jumalan olemusta. Taivassa on täydellinen ilo, joka suurenee kun joku ihminen pelastuu. On useita Raamatunkohtia, jotka tukevat nämä minun edellä kirjoittamia väitteitä, esimerkiksi Ps. 97, 1 Aik. 16:27, Luuk. 15:24, Joh. 14-17, Luuk. 15, joitakin tekstejä mainittaakseni. Sana evankeliumi tarkoittaa ilosanoma ja Paavali kehoittaa usein meitä iloitsemaan kirjeissään, kuten esimerkiksi 1 Tess. 5:16: ”Iloitkaa aina”. Raamattu on täynnä iloa, riemua ja Jumalan ylistystä kannesta kanteen!

Tarkastelen yhtä Raamatun tekstiä, jota siteraan kokonaisuudessa asiayhteyden vuoksi: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeydenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:4-7.)

Raamatussa saa sellaisen kuvan että Jeesuksen uskova on täynnä iloa aina, olosuhteista riippumatta. Mutta onko se näin meidän uskovien kohdalla? Tunnetaanko meidät ilosta ja rakkaudesta? Vallitseeko meidän seurakunnassa ilon ilmapiiri?

En halua syytellä ketään, mutta joskus tuntuu että joillakin on Raamattu jossa lukee, ” Murjoittakaa aina Herrassa! Vieläkin sanon: murjoittakaa! Olkaa kaikista huolissanne!” Ajatellaan että pitää olla vakava perusilme ja tutkiskella omia syntejä loputtomiin ja voivotella sitä pahaa aikaa missä eletään. Ilo, riemu ja nauru pidetään pinnallisina asioina.

Olemme sallineet saatanan riistää meidän ilomme! Me olemme kuunnelleet sielunvihollisen valheita itsestämme, maailmasta, lähimmäisistä, seurakunnasta ja Jumalasta, mikä on johtanut lankeemuksiin, tappioihin, katkeruuteen ja kauas Jumalasta ja lähimmäisistä. Kun sallimme ilon riistettävän meiltä pois tulee yhteyten sijaan yksinäisyys, voiton sijaan tappio, ilon sijaan murhe ja Jumalan sijaan synti.

Ilo on vakava asia, koska ilman iloa kuolee rakkaus ja yhteys rapistuu ja voima häviää. Mitä ilo sitten on? Eräs panimo mainosti: ”Ilo ilman Olvia on teeskentelyä.” Asia on juuri päinvastoin. Aito ilo ei synny keinotekoisesti mistään aineesta, vaan se syntyy sisältä kun koetaan yhteyttä Jumalaan ja kanssaihmisiin. Jumalalta tullut ilo on syvempi kun tunne, se tulee siitä tietoisuudesta, että vaikka mitä tapahtuu, hyvää tai pahaa olen Jumalan rakkauden keskipisteenä, joka kantaa minut taivaasen asti.

Toivon ettei kukaan joka lukee tämän artikkelin tule sellaista tunnetta että on huono uskovainen kun ei tunne ilon sisälläin. Meillä kaikilla on aikoja kun ilo on hukassa, kun ongelmat ovat niin suuret, tai on väsynyt tai muuten vain masentunut. Silloin täytyy muistaa että ei yritä keinotekoisesti luoda iloa, se ei yksinkertaisesti onnistu! Ole rehellinen Jumalan edessä, ja kerro Hänelle miten sinusta tuntuu. Muista että ilo on syvempi kun vaan tunne, mieti mitä Jeesus on tehnyt sun puolesta, miten Jumala on elämässäsi auttanut sinua kun olet ollut avun tarpeessa. Tee lista asioista mistä voit olla kiitollinen, (esimerkiksi olet juuri lukenut loistavan artikkelin!) lue Raamatusta asioista mistä kannattaa iloita ja muista että Jeesus rakastaa sinua! Älä keskity liikaa omin tai muitten vikoihin ja maailman pimeyteen, vaan keskity Jeesuksen täydellisyyteen ja taivan kirkkauteen. En tiedä mitä ongelmia sinulla on tällä hetkellä, mutta vaikka kuinka suuret ne ovat, olet ne todennäköisesti unohtanut, kun olet viettänyt miljardi vuottaa taivaassa ylistellen Jumalaa!

Tämä on minun neljäs ja viimeinen artikkeli sarjasta jossa käyn läpi asioita jotka vaikuttavat uskoviin, ja olen halunnut ottaa nämä neljä aluetta pelko, anteeksiantamattomuus, rakkaus ja ilo, koska ne ovat asioita jotka jokainen uskova kokee ja joka koskee koko seurakuntaa, siis kaikkia uskovia. Pelko lamannuttaa meitä ja estää meitä kantamaan Jumalan tarkoittamaa hedelmää. Anteeksiantamattomuus tappaa meidän hengellinen elämä ja erottaa meidät Jumalasta. Jumalan antama rakkaus voittaa maailman. Ilman iloa tulee meidän uskosta uskonto, joka karkoittaa ihmiset Jumalan luota. Näistä asioista voisi kirjoittaa monta paksua kirjaa, mutta toivon että nämä artikkelit ovat riittäviä saamaan meidät kaikki elämään uskomme mukaan ja itsenäisesti tutkiman aiheita jonka pintaa olen vähän raapassu. Siunattua vaellusta taivaaseen!

Kristian Närvä