Tässä on kysymys mitä olen miettinyt paljon viime kuukausien aikana: MITÄ TEHDÄ ILKEILLE KRISTITYILLE?

Ennen kuin yritän vastata tähän vaikeaan kysymykseen yritän määritellä mitä tarkoitan ilkeillä kristityillä. Ilkeä kristitty on ylpeä kristitty joka kuvittelee olevansa parempi kun jotkut muut. Hän usein luulee olevans hyvä kristitty ja hyvä ihminen, ainakin parempi kun monet muut. Hän on fariseus ja ylpeä siitä. Hän voi olla mies tai nainen, pastori, vanhimmistoveli, hallituksen jäsen, seurakunnan siivooja tai kuka tahansa. Ilkeät kristityt laukovat mielellään ”totuuksia” niin kuin he asian näkevät ja eivät halua tai pysty katsoa asioita toisesta näkökulmasta kun oman. He ovat armottomia ihmisiä vähäisellä tai olemattomalla empatiakyvyllä. He ovat sokeita omalle synnille, mutta näkevät muiden ihmisten synnit. Ilkeitten kristittyjen lähellä ei ole hyvä olla, jos ei satu olla saman henkinen ihminen ja olla samaa mieltä asiasta. He mielellään lyövät toisia Raamatulla päähän. Ongelma ei ole siinä mitä he sanovat, vaan miten he asian tuovat esille, tuomiten ilman armoa. Jokainen teistä tuntee ilkeitä kristittyjä.

Kun puhun ilkeistä kristityistä en tarkoita pahaa luonnetta tai tempramenttia, en tarkoita niitä jotka tyhmyyttään sanovat asioita, ymmärtämättä että he sanoillaan luokkaavat ihmisiä. Kaikki me tehdään virheitä ja teemme asioita, jotka loukkaavat ihmisiä. Nykyaikana on vaikea olla loukkaamatta ihmisiä, kun on tullut muodiksi tulla loukatuksi! En myöskään puhu mistään mielipiteistään. Saat olla mite mieltä haluat mistä asiasta tahansa, mutta älä halveksi sitä joka on eri mieltä kun sinä! En siis puhu asioista mitä tehdään vahingossa, vaan asenteesta.

Ilkeät kristityt ajaavat ihmisiä helvettiin, estävät ihmisiä tulemasta uskoon ja tyhjentävät seurakuntia. Ilkeät kristityt ovat syypäitä siihen että jotkut vihavat, halveksivat ja jopa vainoavat kristittyjä. He tekevät ihmisistä ateisteja, koska ilkeät kristityt ovat monien silmissä todiste siitä että Jumala ei voi olla olemassa, tai jos on, ei missään nimessä ole hyvä ja rakastava Jumala!

Olen sekä keskustellut monien ihmisten kanssa ja lukenut ja kuullut monista tällaisista ilkeistä tapauksista jotka ovat saaneet ihmisten lähtemään seurakunnasta, saanut pastoreitten jättämän tehtävänsä ja monien lähtevän helluntaiherätyksestä ja muista liikkeistä. Ja rehellisesti sanoen, kuka haluaa oikeasti olla tumitsevien ihmisten seurassa, joka saa itsensä tuntemaan niin huonoksi ja arvottomaksi? Seurakunta tulisi olla paikka missä saa kokea armoa, rakkautta ja anteksiantoa, ei farisealaisuutta. Jos seurakunta saa ihmisten tuntemaan itsensä arvottomiksi, miksi ihmeessä sitten seurakunta on olemassa? Jos seurakunta tuottaa vain pahaa hedelmää, eikö sen pitäis lakkauttaa?

Minä en tässä puhu siitä että ei saisi puhua synnistä, tai vielä vähemmän että pitäisi hyväksyä mitään syntiä, missään muodossa. Päinvastoin! Meidän velvollisuus kristityinä on puhua synnin pahuudesta ja varoittaa tulevasta tuomiosta! Tämä tulee kuitenkin tehdä rakkaudella osoittaen tie anteeksiantoon Jeesuksen ristin luona. Totuus ja armo tulee aina kulkea käsi kädessä.

Armosta olemme pelastuneita, ei tekojemme kautta. Siksi pääsevät myös ilkeät kristityt taivaaseen jos ne ovat uudestisyntyneitä. Minkän palkan ne siellä saavat, on sitten ihan eri asia!

Miksi ovat ilkeät kristityt niin ilkeitä? Uskon, siksi että he ovat langenneet pois kristuksen armosta. He ovat kun tuhlaajapojan vanhempi veli, joka ei voi iloita veljen kotiin palamisesta. Heillä on orjan asenne vaikka Jeesus on ristillä vapauttanut heidät lain orjuudesta. He haluavat hallita, mutta eivät osaa palvella rakkaudella. Ne ovat myös usein rikkinäisiä ihmisiä, mutta ne yrittävät peittää rikkinäisyydensä. He ovat kovettaneet itsensä ja samalla ylpistyneet.

Mitä pitäisi näille ilkeille kristityille tehdä? Ampua ne? Lähettää ne Siberiaan? Pakottaa heitä katsomaan kaikki 9427 jaksoa Emmerdalesta (Hem till gården)? Ei, meidän tulee sääliä heitä ja rukoilla heidän puolesta, että Jumala murskaisi heidän kivisydämensä, saaden heidän tekemän parannuksen. Ilkeät kristityt tarvitsevat kuulla totuuden, mutta usein he eivät pysty ottamaan vastaan totuuden. He tarvitsevat myös armoa, mutta senkin vastaanottaminen saattaa heillä olla vaikeaa.

Olenko minäkin ilkeä kristitty? En osaa tähän vastata. Tiedän että olen vuosien mittaan loukannut monia ihmisiä, usein miten tahtomatta. Minulla on ilkeä huumori ja monesti puhun ennen kuin ajattelen. On kauheaa ajatella että olisin syypäänä siitä että joku joutuu helvettiin. En kuitenkaan kuvittele olevani hyvä kristitty, mitä enemmän mietin asiaa, sitä syntisemäksi tunnen itseni! Jeesus armahtakoon minua!

Miten eheytyä ilkeän kristityn kohtaamisesta? Tässä on vaikea kysymys, mihin en tiedä miten vastaisin. Jotkut haavat eivät koskaan parannu. Ainoastaan Jumala voi parantaa jotkut haavat. On helpoa kirjoittaa: ”Älä katso ihmisiin, katso Jeesukseen!” Mutta kun Jeesus tulisi loistaa jokaisen kristityn läpi. Jotkut kristityt eivät loista Jumalan valoa vaan synnin ja lain pimeyttä. Tunnen suurta avuttomuutta tässä asiassa, ja tuskaa sydämessä kaikkien lukemattomien haavoitettujen sielujen puolesta, jotka ovat haavoittunut Jumalan seurakunnassa ja tavatessa ilkeitä kristittyjä!

Rukoilen kaikkien puolesta joita nämä ilkeät kristityt ovat haavoittaneet ja myös ilkeiden kristittyjen puolesta. Rukoilen eheytymistä haavoittuneille ja synnintuntoa kovasydämisille kristityille. Rukoilen myös että Jumala vois saada jotain hyvää tästä pahasta.

JUMALA ARMAHTAKOON MEITÄ PAHOJA KRISTITTYJÄ JA TEHKÖÖT MEISTÄ JEESUKSEN KALTAISIA!!!