Olen pitkään miettinyt kristillisen avioliiton olemusta. Onko se mahdoton unelma? Minulla on ystäviä jotka ovat onnellisesti naimisissa, ja ystäviä jonka avioliitto on kariutunut. Monet parit on siltä väliltä.

Koko elämäni aikana olen yrittänyt ymmärtää ihmissuhteita ja varsinkin avioliittoa. Norsunluutornista olen seurannut monia avioliittoja ja olen lukenut joitakin hyviä kirjoja ja monia hyviä artikkeleita aiheesta, joten minulla joitakin hyviä teorioita avioliittosta. En ole kuitenkaan koskaan ollut naimisissa, enkä ole edes koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Siksi on tietoni ja ymmärrykseni erityisesti avioliittosta mutta yleisesti ottaen myös ihmissuhteista aika teoreettista. Yrittäkää kestää hulluuttani!

MIKÄ ON KRISTILLINEN AVIOLIITTO?

Mitä tarkoitan kun puhun kristillisestä avioliitosta? Kristillinen avioliitto on liitto miehen ja naisen välillä, jossa Jumala on tärkeänä osana liittoa. Tämä tarkoittaa että rukous, kristittyjen yhteys, Raamattu ja kristillinen moraali ja etiikka ovat enemmän ja vähemmän luonnollinen osa avioliittoa.

Kristiitty avioliitto on mahdollista onnistua vain kahden kypsän kristityn henkilön välillä. Se ei voi olla kahden samaa sukupuolta olevan välillä, eikä useiden henkilöitten tai alaikäisten välillä. Myöskään avoliitto ei voi olla kristillistä.

Vapaa seksi on sallittua kristillisessä avioliitossa. Itse asiassa ei seksi ole vaan sallittua, vaan se on myös pyhä velvollisuus! Kaksi ruumista ja sielua tulee yhdeksi yhdynässä ja sitä jota Jumala on yhdistänyt, ei ihminen saa erottaa. Seksi on pyhä! se ei ole vain ruumillista, se on myös sielullista ja jopa hengellistä. Seksi on ruumillisen rakkauden korkein muoto ja esikuva Jeesuksen ja seurakunnan välisestä yhteytestä. Seksuaalisuus on enemmän kuin seksi, se on ruumillisen yhteyden, läheisyyden ja väittämisen kaipuu. Seksi on himoa, mutta jos se on vain sitä, tulee seksistä hajoittava. Seksi ilman rakkautta on itsekkyyttä. Rakkauden kanssa on seksi rakentavaa, ja suhdetta vahvistavaa. Raamatun mukaan on kaikenlainen seksi avioliiton ulkopuolella täysin kielettyä.

Avioliitto perustuu luomisjärjestykseen. 1 Moos. 1:27 sanoo: ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Ihminen on mies tai nainen, joissakin harvoissa tapauksessa mies ja nainen, mutta ei koskaan jotakin muuta kun mies ja nainen. Yksin on ihminen vajavainen, epätäydellinen, mutta avioliitossa, Jumalan ja ystävien kanssa vähän enemmän täydellinen ja täydellinen. Ihminen ei ole hyvä olla yksin. Mies ja nainen täytentää toisiaan ja yhdessä tulee Jumalan kuva heissä täydellisemmäksi.

Avioliiton tarkoitus on ruumin, sielun ja hengen yhteys. Avioliiton tarkoitus on myös perheen perustaminen ja lasten kasvattaminen, suojeleminen ja valmistaminen aikuisuuteen. Perhe on yhteiskunnan perusta, jota ilman yhteiskunta mureutuu ja lopulta tuhoutuu. Kristillinen avioliitto luo turvan ja vapauden.

Tässä siteeran pitemän pätkän Efesolaiskirjeesta missä Paavali neovoo aviliittoasioissa Efesolaisia: ”Vaeltakaa valon lapsina. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää aikanne oikein. sillä nämä päivät ovat pahoja.Olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaaomalle miehellenne alamaisia niin kuin Herralle, sillä mies on perheen pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, oman ruuminsa, seurakunnan, vapahtaja. Niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaisia. Miehet, rakastakaa vaimoanne, niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä altiiksi sen puolesta, että hän sen pyhittäisi, puhdistaisi sen vedellä pesten, sanan kautta, ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman. Samoin jokaisen miehen tulee rakastaa omaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan ole koskaan vihanut omaa lihansa, vaan hän ravitsee ja ja vaalii sitä niin kuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruuminsa jäseniä. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Jokainen teistä rakastakoon vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.” (Ef. 5:8b, 15-17, 21-31, 33.)

Siterasin pitemän pätkän Efesolaiskirjeen viidennettä lukua, mitä on yleensä tapana. Syynä on että kaikki tämä kuulluu yhteen, ja myös nekin kohdat mitä leikkasin pois tästä tekstistä. Haluan myös mainita mutama seikka, mitä uskon että on tärkeätä kun pohdimme kristillisen aviliiton olemusta.

Ensinnäkin tulee avioliiton olla valon kestävä, siis ei mitään näyttelemistä. Ollaan aidosti sitä mitä olaan kaikkine virheineen ja vajavuksineen. Ette ole täydellisiä ja teidän aviliitonne ei ole täydellinen, joten älkää teskennelkö että se on sitä! Valehteleminen on syntiä! Toiseksi tarvitaan avioliitossa mahdonton määrä yliluonnollista viisautta siihen miten elää toisen ihmisen kanssa ja miten kasvattaa lapsia. Raamatussa alistuminen on hyve. Ei ainoastaan vaimon, vaan myös miehen pitää oppia alistumaan.

Raamattu kehottaa vaimon olemaan miehelleen alamainen koska mies on perheen pää. Tämä jae on erittäin ongelmallinen kenelle tahansa nykyajan länsimaalaisen ajattelutavan omaavalle ihmiselle. Miten tulee tämän ymmärtää. ”Pää” on, niin kuin monet teistä ihan varmasti tiedätte, kreikaksi Kefale, mikä tarkoittaa pään lisäksi lähdettä. Tästä sanasta on kirjoitettu ja väitelty vuosisatoja, ja siitä on hyllykilometreja kirjoitettu, joten minun on mahdotonta muutamilla rivillä selittää tätä sanaa tyhjentävästi. Kerron tässä mitä ajattelen Kefalen tässä asiayhteydessä. Ajattelen että mies on perheen ”ulkoministeri” ja ”tiedottaja”. Miehellä on vastuu että tulee leipä pöytään, ja että perhe voi hyvin. Mies on vaimon turva ja puolustaja.

Tässä haluan selvästi sanoa että vaikka alistuminen on Raamatullinen hyve on alistaminen syntiä! Se joka alistaa, ei rakasta ja se joka ei avioliitossa ei rakasta, on tehnyt aviorikoksen rikkomalla lupauksen rakastaa! Silloin kannattaa lähteä Jeesuksen nimessä!

Miehen tulee siis rakastaa vaimoaan niin kuin Jeesus rakasti seurakuntaa. Miehen tulee olla valmiina kuolemaan vaimonsa ja lastensa edestä. Perheen hyvinvointi on miehen tärkein tehtävä. Jos vain suinkin mahdollista tulee miehen olla läsnä. Isästä pojat saa mallia ja tytöt itsekunnioitusta. Vaimon tulee kunnioittaa miestään, mutta mies tulee olla sellainen että sitä voi kunnioittaa. Mies tarvitsee kunnioitusta ja vaimo rakkautta, kummankin osapuolen tulee kunnioittaa toinen toisiaan. On myös tärkeätä että että mies on itsenäistynyt omista vanhemmistaan, muuten hänestä tulee huono aviomies.

ONKO KRISTILLINEN AVIOLIITTO MAHDOLLINEN?

Ei ole! Kristillinen avioliitto on tosi hieno ihanne, mutta tätä ihannetta on mahdotonta saavuttaa! On turha edes kuvitella sitä! Se ei vaan onnistu!

Miksi ei???

Koska ihminen, jopa kristitty ihminen, on liian heikko ja itsekeskeinen. Siellä missä on ihmisiä, siellä on itkua ja hammasten kiristystä. Avioliitossa kaksi erillaista kultuuria törmäävät, kuten planetat, toisiinsa. Ihminen ei voi koskaan täysin ymmärtää toista ihmistä. Yhdessäolo tuottaa kipua.

Aviolitto on myös toivottoman vanhanaikainen instituuttio, joka ei miteenkään sovi nykyaian yhteiskunnan henkeen. Oma minämme, egomme on nostettyu epäjumalaksi, ja individualismi, mikä sinänsä on hyvä asia, on vedetty äärimmilleen. Tunteet ovat syrjättänet järjen. Tunteet on kaiken mitta ja jokainen on oman onnensa seppä. Kaikki miettivät mistä saisi sen täydellisen puolison, mutta ei kukaan mieti miten olla täydellinen puoliso. Etsitään onnea, muitten ihmisten kustannuksella.

Avioliittoinstituutio on kovaa vauhtia murentumassa länsimaissa, myös kristillisissä piireissä. Tämä johtaa moniin isättömiin ja turvattomiin lapsiin, joiden moraalikompassi, seksuaallisuus ja sukupuoliidentiteetti on rikki. Vankilat ja mielisairaalat ovat täynnä isättömiä ihmisiä. Rikkoutuneet avioliitot synnyttävät rikkinäisiä ihmisiä ja rikkinäiset ihmiset muodostavat rikkinäisen yhteiskunnan. Länsimaailma on tuhotumassa meidän silmiemme edessä.

Kristillinen avioliitto vaatii itselleen kuolemista. Se vaati jonkun toisen tarpeitten pitämistä tärkeämpänä kun oman. Se vaatii yliluonnollista armoa ja epäitsekästä rakkautta. Se vaatii myös kuuntelemista, välittämistä, armottoman määrän työtä.

Minulla on monia hyviä ystäviä jotka ovat eronneet, ja on jopa perheessäni sattunut avioero. Tiedän että avioero on erittäin paha asia, joka tuottaa tuskaa, itkua ja toivottomuutta. Varsinkin jätetyn osa on paha, kun on kokenut hylkäämisen. Tutkimusten mukaan tuottaa avioero samankaltaista stressiä kun läheisen kuolema.

Jokainen avioero on erillainen, ja olen kerran jopa kehoittanut eroamaan. On monia syitä avioeroon, ja jotkut niistä on jopa hyviä syitä. Jos henkistä tai fyysistä väkivaltaa esintyy kannattaa heti lähteä. On myös sallittua lähteä jos toinen osapuoli on ollut uskoton, on tehnyt aviorikoksen. Ymmärrän avioeron, ihmettelen kun ei niitä ole paljon enemmän, kun ihmiset ovat niin hankalia.

Itse jos olisin ollut naimisissa en olisi miettinyt avioeroa, vaimo olisi murhannut minut ennen kuin sellainen asia olisi tullut mieleen!

Avioero, muuten kuin uskottomuuden tai väkivaaln takia, on syntiä Jumalaa vastaan. Se on moraaliton teko, joka osoittaa että ei ole ollut katseet kiinnitettynä Jeesukseen, eikä Jumalan tahtoon, vaan on antanut maailman saastaiset arvot sokaista itseään. Ymmärrän että avioliitto tarvitsee kahden erillaisen ihmisen kovaa yhteistyötä, ja jos toinen osapuoli ei ole valmis taistelemaan avioliittonsa puolesta, voi olla vaikeaa pelastaa avioliiton. Silti kannattaa taistella avioliiton puolesta!

JOHTOPÄÄTÖS

Kristillinen avioliitto on mahdoton ideaali, mutta Jumalalle ei ole mitään mahdotonta! Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, ja kaipaus toisen ihmisen läheisyyteen voi olla erittäin suuri. Ihmisenikävä ei voi kun toinen ihminen täyttää, kuten Jumalaikävän voi vain Jumala täyttää.

Me olemme heikkoja ja rikkinäisiä ja helosti me haavoitamme toisamme. Synti on turmellut meidän ajatuksemme ja tunteemme. Usein sekoitetaan himon rakkauteen. En tuomitse epäonnistuneita, mutta ihmettelen niitä kristityiksi itsensä kutsuvia, jotka eivät edes yritä elää Jumalan tahdomukaista pyhää elämää.

Olen ollut koko elämän sinkku, joten mulla on suuret sympatiat yksinäisiä kohtaan jotka lankeavat esiaviolliseen seksiin. Jumalan armoa on varjellut minua tähän mennessä. Pyhä elämä sinkkuna tai avioliitossa on mahdotonta ilman Pyhän Hengen yliluonnollista voimaa. Oma yritys tekee meistä lakihenkisia fariseuksia. Armosta olemme pelastuneita!

Näitä avioliiton mysteerejä olen nyt miettinyt näin turvallisesti yksinäisyydessä täällä norsunluutornissa. Ihminen on outo ihmeellinen olento joka ei osaa olla yksin eikä toisten kanssa!