Täytän perjantaina 48 vuotta. Se on ihan hyvä ikä. En ole enää nuori, muuta kun seurakuntakontekstissa, mutta en ole oikeastaan vanhakaan, muuta kun lasten silmissä. Olen iloinen että en ole enää nuori. Se oli ikä jolloin sekä olin täynnä epävarmuutta ja myös täynnä itsevarmuutta jotenkin sekavassa yhdistelmässä. Se tarkoittaa että välillä en uskaltanut tehdä sitä mitä olisi pitänyt, mutta samalla löin itsevarmana päätäni seinään. Vuodet ovat kulunneet ja ehkä on vähän viisautta tullut paksun pään sisälle. Joistakin asioista olen varmempi kun koskaan elämäni aika, mutta paradoxaalisesti olen toisista asioista epävarmempi. Olen yhä täysin varma että Jeesus nousi kuolleista, mutta en ole enää niin varma kuin olin nuorena että loogisesti argumentoiminen saa ihmiset ymmärtämään kuinka oikeassa olen.

On ihanaa täyttää vuotta! Ainakin on se parempi, kun se toinen vaihtoehto, se ettei täytä vuotta. Vanhemmiksi tultuaan haluavat monet ihmiset salata ikäänsä. Voin ymmärtää sitä, jos se vaikeuttaa saaman töitä, mehän elämme yhteiskunnassa mikä jumaloi nuoruutta ja väheksyy vanhuutta. Mielestäni tulee kuitenkin olla ylpeä siitä että on tullut niin vanhaksi kun on! Vaikka minkä ikäinen olet, on monia ihmisiä jotka eivät ole saavuttanut sinun ikääsi. Jotkut ihmiset kuolevat äidin kohdussa, ennen kuin on ehtinyt syntyä, toiset kuolevat 122 vuotiaana.

On Jumalan armoa täyttää vuotta, jota tulisi juhlia. Syntymäpäiväjuhlat ovat periaateessa tosi armolisia; juhlitaan että ollaan olemassa! Ei oikeastaan juhlita saavutuksia, kauneutta, viisautta tai hyvyyttä, vaikka juhlioita onkin tietenkin enemmin kun on mukava ihminen. Pahaa ihmistä ei monet juhli, monet ajattelevat että esimerkiksi Venäjän diktaattorilla on ollut liikaa syntymäpäiviä. Kuitenkin, jos syntymäpäiväjuhlia järjestetään, on se siitä ilosta että syntymäpäiväsankari elää ja on siunannut meitä läsnäolollaan.

Itse olen liian laiska järjestämään mitään suurempaa syntymäpäiväjuhlaa itselleni. Juhlin yleensä juhlin perhen kesken, joskus yksinäni syömällä daimjäätelöä. Pidin itselleni suuret juhlat, kun valmistuin teologian maisteriksi syntymäpäivänäni 2009 juuri syömällä Daimjäätelöä ja juomalla Pepsiä ylhäisessä yksinäisyydessä. Taisin myös katsoa televisiota silloin ja oli ihana rukooushetkikin. En kirjoita tätä yrittäen kerätä säälipisteitä, vaan haluan kertoa että yksinkin voi pitää itselleen mukavat juhlat. Kristittynä sitä kun ei ole koskaan yksin, aina on Jeesus kanssa. En ole juhlaihminen, paremminkin syrjäänvetäytyvä introvertti, joka toki myös rakastaa olla kaiken keskipisteenä!

Kuitenkin olen ymmärtänyt että juhlia on elintärkeätä pitää joskus, että jaksais elää arjessa. Nyt jo on jotkut kyselleet minulta tulenko juhlimaan mun 50 vuotispäiviä kahden vuoden päästä!?! Miksi ihmeessä pitäisi järjestää itselleen juhlia? Eikö se ole mahottoman itsekeskeistä? Enhän minä nöyränä miehenä voi järjestää juhlat itseni kunniaksi? Mainehan tässä menee ja sitä paitsi olen patalaiska, enkä mä jaksa mitään juhlia järjestää! Antakaa vaan mulle Fazerin sinistä ja Smurffilimsaa niin olen tyytyväinen! No, joku kirja saa mielellään ostaa minulle.

Minulle on väitetty ettei ole ollenkaan itsekeskeistä järjestää itselleen synttärijuhlia! Se voi olla tapa kiittää ihmisiä, perhettä, sukulaisia, työkavereita ja ystäviä mukanaolemisesta. Syntymäpäiväjuhlat voivat olla kiitosjuhlat. Tykkään ajatuksesta. Se voisi olla hyvä tykosyy järjestää juhlat. Totesin aikasemmin että tarvitaan juhlia elämässä. Olen vaan liian laiska järjestämään niitä.

Jos en olisi liian laiska järjestämään juhlia, haluaisin järjestää niitä ”maan hiljaisille”, joita ei huomioita, eikä juhlita, eikä kukaan tiedä heidän syntymäpäiviä. On kiva yllättää ihmisiä, jotka ajattelevat itsestään etteivät ole juhlan arvoisia. En ole oikeastaan lainkaan kiinnostunut järjestämään juhlia extroverttityypeille joita juhlitaan kuitenkin. Toivoisinkin että jokaisessa työpaikassa ja jokaisessa seurakunassa olisi juhlakommitea, jotka suunnittelesivat juhlia ”maan hiljaisille” kertoen heille kuinka tärkeitä he ovat. Näin vois yrittää tehdä elämästä yhtä juhlaa.

On aika menna kauppaan ostamaan Daimjätelöä, Fazerin sinistä ja jotain juomaa syntymäpäivääni varten. Mitähän ostaisin itselleni syntymäpäivälahjaksi?

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ITSELLENI JA KAIKILLE MUILLE JOTKA SATTUVAT TÄYTTÄÄ VUOTTA SINÄ PÄIVÄNÄ KUN LUKEVAT TÄMÄN TEKSTIN!